Mitä päässäni pyörii juuri nyt?

♡ Mikään ei ole yhtä tympäännyttävää, kuin tulla kipeäksi. Toisaalta ajoitus on oikea, koska on viikonloppu eikä ole koulua. Itselläni on suuri kynnys olla pois koulusta, koska en halua jäädä jälkeen. Mutta koska arkeni on hyvin kiireistä, niin kipeäksi tuleminen on hyvin ei toivottua. Esimerkiksi nyt perjantaina olin koulussa 08.00-12.15 ja töissä 14.45-21.15. Nyt lauantaina on Pyhäinpäivän vuoksi vapaata ja olin suunnitellut kaikkea kivaa, joten harmittaa kyllä että koko päivä menee lähinnä levätessä. Nämä kokonaiset vapaapäivät ovat harvinaista herkkua, sillä esimerkiksi vapaa viikonloppu minulla on viimeeksi ollut elokuussa. Huomenna pitäisi olla suht hyvässä kunnossa, koska on työpöivä. En millään haluaisi olla poissa töistä, sillä opiskelijan kukkarolle sunnuntaityöt ovat parasta mitä on keksitty.

♡ Huomasin myös, että aina kun saan treeniraivon päälle ja motivaatiota terveellisiin elämäntapoihin, niin tulen kipeäksi. Harmittavaa! Onko jollakin korkeammalla voimalla jotain suunnitelmiani vastaan? Poltteet ovat kovia päästä lenkkipoluille tai salille, mutta oma olo sanoo vastaan. Ja oma jaksaminen ja terveys on niitä asioita, joita EI aleta uhmaamaan.

♡ Olen maailman huonoin ihminen organisoimaan omaa vapaa-aikaani. Lisäksi KAIKKI ajoittuu aina samalle päivälle, AINA. Sillä normaalisti minulla ei juurikaan ole mitään tähdellistä tekemistä vapaa-aikanani, jos siis ylipäätään käy niin hyvin, että on edes sitä vapaa-aikaa. Osaan kuitenkin mielestäni hyvin yhdistää opintoni sekä työn, mutta nämä ylimääräiset menot ovat ihan mahdoton asia itselleni.. Ongelma pohjautuu siitä, että en osaa päättää mitä haluan tehdä enkä osaa sanoa kenellekkään ei. On tärkeää, että tiedostan tämän ongelman ja sitä on alettava työstämään. Esimerkiksi tänään isäni kutsui syömään kello 17.00 ja juuri tähän aikaan alkaisi myös työpaikkamme iltakekkerit. Toisaalta puolustaudun sillä, että ilmoittautuessani työpaikan iltaan en tiennyt tästä syömiskutsusta vielä mitään. Jotenkin olen sellainen, että en osaa päättää koska 'haluaisin olla kaikkialla', pitää kaikki lupaukseni ja miellyttää kaikkia. Tästä pitää opetella pois, koska hankaloitan omaa sekä toisten elämää. Todellisuudessa jossakin vaiheessa iskee se stressi, ahdistus ja väsymys enkä jaksaisi sitten mennä minnekkään kun menoja on liikaa/päällekkäin. Luulen kai olevani niin tehokas, että oikeasti ehdin moneen paikkaan.. No mutta tänään olen ratkaissut asian niin, että perhe on minulle ehdottomasti tärkein, eikä heidän kanssaan ehditä olla muutenkaan tekemisissä paljoa vaikka asumme parin kilometrin säteellä.. Onneksi työpaikan illanistujaiset (piti tämäkin sitten tarkistaa googlesta kirjoitetaanko yhteen vai ei.. :D) ovat tosi rennot ja epäviralliset, varmuudeksi laitoin nimen listaan että jos menen, mutta jos on toisenlainen fiilis niin en mene. Porukka on tuttua, joten ymmärtävät varmasti kyllä ihan tämänkin vuoksi, että olen todella flunssainen. Ajattelin kuitenkin ruokailun jälkeen mennä käymään siellä pyörähtämässä oman olotilan mukaan. Olen normaalistikin hieman skeptinen työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen.. Niin ja tosiaan pari päivää sitten vielä pohdin, että menenkö tänään illanistujaisiin vai kavereihin tupareihin Turkuun, mutta tämä flunssa ratkaisi sen pelin, että en kovin pitkälle kotoa lähde. Ihmettelen vain, kuinka nämä kaikki oikeasti aina kasaantuu samalle päivälle kun normaalisti ei ole juuri mitään menoa.

♡ Tabletilla on hyvä selata blogeja yms., mutta itse postauksen kirjoittaminen on erittäin kovaa ja hermoja raastavaa työtä. REALLY. (Olen kirjoittanut nyt tätä varmasti lähemmäs tunnin, vaikka tavis koneella olen hyvin nopea kirjoittamaan.. En vaan halua antaa periksi ja avata konetta.)

♡ Kun vanhemmat ovat eronneet, on hyvin hankala edelleen vuosien jälkeen ajoittaa aikatauluja heidän välillään tai kertoa toiselle, että en pääse tulemaan, koska olen äidin/isän luona. Edelleen he kantavat jotain pientä kaunaa toisilleen, ja etenki saan itselleni huonon omantunnon heidän välillään palloilusta näin aikuisenakin. He ovat kuitenkin vanhempiani ja molempia rakastan. Olisi muuten todella siistiä, että omat vanhemmat olisivat onnellisesti edelleen yhdessä. Nauttikaa siitä, ja pyrkikää tähän myös omien lastenne kanssa - eli omissa parisuhteissanne. Toki huonoon suhteeseen ei tule jäädä, mutta suhteen eteen on tehtävä paljon töitä ja molempien on yritettävä tosissaan. Molemmat vanhempani ovat jatkaneet elämää ja heillä on uudet puolisot, jotka kuuluvat elämääni ja ovat tärkeitä. Vaikka asiat ovat muuttuneet eron myötä, niin elämääni on tullut valtavasti myös lisää asioita sen vuoksi. Toivon kuitenkin, että jos minulle tulee joskus lapsia, että he saavat kokonaisen ja tasapainoisen perheen. Sen eteen aion tehdä töitä. Jotenkin osaa itse katsoa asioita eri kantilta, koska omat vanhemmat ovat eronneet ja olen itse nähnyt millainen voi olla huono hoitamaton parisuhde ja mihin se johtaa. Uskon, että minulla on täysin erilainen lähestymistapa asiaan kuin esimerkiksi miehelläni, jonka vanhemmat ovat onnellisesti yhdessä edelleen yli 30 vuoden jälkeen. Hänelle se on itsestäänselvyys, eikä hän ajattele että asia voisi olla toisin. Itse taas olen nähnyt/kokenut paljon, joka kai jättää tietyn jäljen ihmiseen ja katsoo asioita omalla tavallaan.

♡ Tekee joskus todella hyvää olla yksin ja mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Olin pari vuotta sitten vielä sellainen ihminen, joka keräsi ihmisiä ympärilleen. Pidin pakonomaisesti kiinni kaikista tuttavistani, vaikka itse ihmissuhde olisi ollut huono eikä antanut juuri mitään. Yritin kasata heistä jotain suojamuuria ympärilleni. Pelkäsin, että jos en pidä heistä tiukasti kiinni niin tulen joskus olemaan yksin. Yksin ilman ketään. Se oli pahin pelkoni. Juhlin joka viikonloppu kaksi päivää, koska en kestänyt olla yksin kotona itseni kanssa. Lähdin aina sen ihmisen kanssa jonnekkin, joka minua pyysi - koska pelkäsin, että muuten minulla ei ole kohta ketään, eikä minua pyydetä minnekkään. Se oli kirjaimellisesti toisten miellyttämistä. Pelkäsin, että ihmiset unohtaisivat minut ellen olisi koko ajan näkyvillä. Haalin itselleni ihmissuhteita elämäänpakonomaisesti, koska luulin sen kasvattavan onneani. Väsyin kuitenkin tähän, sillä epätyytyväisyys itseeni ja elämääni pysyi vaikka vapaa-ajalla annoin täysin erilaisen kuvan. Nyt olen lopettanut juomisen melkein kokonaan, koska ei maistu enkä kaipaa alkoholia mihinkään. Tämä on myös katkaissut monia pinnallisia ihmissuhteita. Toteutin itse silloisen pahimman pelkoni. Potkin elämästäni pois turhat ja pinnalliset ihmissuhteet, sellaiset siis joita näin vain juhliessani. Aloin jäämään yksin kotiin, vaikka toiset biletti. Teen sitä edelleen. Ihan sairaan mahtava tunne, että osaan olla yksin. Nautin siitä - se ei ollutkaan pelottavaa, vaan polku itseeni. Tämä on poistanut elämästäni paljon negatiivisia asioita, näen elämäni ja ihmissuhteeni täysin eri tavalla. Kun joku ovi sulkeutuu, niin jotain uutta aukeaa. Tämä uusi on ollut hyvin positiivista ja kasvattavaa. Voin tehdä elämästä omanlaiseni, en elää kuten muut vaan mennä omaa tietäni. Tämä vihdoin tuntuu hyvälle, olen löytänyt paljon uusia asioita itsestäni ja elämästäni. Olen löytänyt niitä asioita, jotka tuovat ilon ja onnen elämääni - olen vihdoin tyytyväinen. Tajusin tämän Juhannuksena, kun hengasin yksin kotona. Tiesin, että olen hyvässä vaiheessa projektia, koska se ei tuottanut tuskaa. Muut olivat juhlimassa, itse kävin treenaamassa ja keräämässä nokkosia smoothieeni. Matka on kasvattanut minua vahvemmaksi ja mielenkiinnolla etsin omanlaisia juttuja elämääni.

Hauskaa lauantaita. ♡

Jos olisi aina kesä

Millainen olisi suomalainen kulttuuri jos Suomessa olisi aina kesä? Olisivatko ihmiset positiivisempia ja sosiaalisempia? Olisiko heidän olotila enemmän onnellisempi ja iloisempi verrattuna nykyiseen negatiivisuuden, pessimistisyyteen ja kateellisuuteen. Vähentäväisitkö ihmiset alkoholin kulutusta koska ei tarvitse viettää kylmiä talvi-iltoja sohvalla punaviiniä juoden vai lähtisikö se nousuun koska pääsisi käytännössä aina terassille huurteiselle kun vain olisi mahdollista. 

Mietin itse, kuinka äärettömän helppoa elämä olisi ilman talvea. Kuinka paljon vähemmän ihminen omistaisi tavaraa, koska emme tarvitsisi mitään talvikamppeita. Ei tarvitsisi stressata auton talvirenkaista ja lämmityslaitteista, sähkölaskut pysyisivät inhimillisen pienenä eikä tarvitsisi hommata polttopuita ja lämmittää takkaa. Lisäksi epäilen, että jokaisen meidän vaatevarasto pienenisi ainakin puolella. Talvivaatteet vievät yllättävän paljon tilaa. Ja miettikää paljonko säästäisimme rahaa, jos näitä talvivarusteita ei tarvitsisi ikinä ostaa. 

Mutta toisaalta elämä ei olisi lainkaan niin rikasta jos ilmasto olisi ympäri vuoden samanlainen. Ehkä emme osaisi arvostaa jatkuvaa kesää eikä se tuntuisi niin hienolta. Talvessa on myös hyviä asioita kun niistä osaa nauttia. Monet rakastavat talviharrastuksia, mutta meille toisille taas talvi tuo rajoitteita omiin harrastuksiimme.

En oikein osaa itse määrittää mistä vuodenajasta pidän eniten. Pyrin ottamaan ilon irti jokaisesta ja nauttimaan niistä omalla tavallaan. Esimerkiksi urheilullisesti keskityn lenkkeilyyn kun on hienot ilmat, ja talvisin treenaaminen painottuu enemmän kuntosalille.

Keväällä nautin lisääntyneestä valon määrästä ja heräilevästä luonnosta.

Se tunne on hieno, että tietää kohta kesän tulevan. Kesällä pyrin nauttimaan ulkoilusta mahdollisimman paljon. Haluan tehdä myös kaikkea kivaa, koska syksyisin/talvisin kaikki hengaavat vain kotona ja vetäytyvät koloihinsa möllöttämään. Syksystä pidän myös paljon. Todella kaunista aikaa kun lehdet ovat värikkäät ja aurinko paistaa. Pidän syksyisin lenkkeilystä värikkäässä metsässä. Talvi on ehkä se mistä pidän vähiten, koska olen armoton vilukissa. Pyrin kuitenkin nauttimaan Joulusta, pienestä pakkasesta ja lumesta. Silloin on kiva myös istua takkatulen ääressä viltin alla lämmittelemässä tekemättä mitään.

Nuoruuden identiteettikriisi

Böö.


Hinnoittelin eilen tavaroita kirpputorille. Seassa oli paljon sellaisia asioita, joita en ole ikinä käyttänyt. En tiedä, olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa kun niitä kaivelin laatikoista esille. Mietin, että mitä päässäni on oikein liikkunut kun olen kyseisiä tuotteita hankkinut. Ne olivat sellaisia, jotka eivät ole yhtään minua. Ei sitten yhtään. Ei ole ikinä ollut, eivätkä tule olemaankaan. Aloin miettimään asioita syvällisemmin, ja pääsin aiheeseen josta aion nyt kirjoittaa.

Olen osittain surullinen ja osittain kuitenkin huvittunutkin. Itselleni. Kuinka hukassa ihminen onkaan voinut olla itsensä kanssa? Mietin, että kuinka hankalassa rämeikössä olen kahlannut viimeiset kymmenen vuotta. Tuntuu, että vihdoin elämä on rauhoittunut ja löytänyt oikean suunnan. Tuntuu, että en ole enää suuresti eksyksissä siltä polulta, jossa minun kuuluukin kulkea. Tuntuu jotenkin voimaannuttavalta olla hengissä kaiken tämän jälkeen ja vielä suht selväpäisenä. Kaikki nuoruuden kokemukset ovat kuitenkin kasvattaneet minua henkisesti paljon.

Nämä kaikki negatiiviset kokemukset olivat ruokkineet myös omaa itse inhoani valtavaksi, jonka taakan olen vasta lähiaikoina saanut tiputettua harteiltani. En kokonaan, mutta osan. Minulla on edelleen paljon työstettävää, mutta pahimmasta ollaan selvitty. Olen saanut niin paljon vihaa niskaani, että aloin siinä sivussa vihaamaan myös itse itseäni. Uskoin, että minussa on oltava jotain vikaa jos minua kohdellaan huonosti. Ja ainoa ihminen, jota et pääse karkuun olet SINÄ ITSE. Minusta on siis aika h*lvetin tärkeää olla itsensä kanssa sopuisissa väleissä, koska muuten elämä on raskasta. Ja oli todella vaikeaa rakentaa kaikki tämä uudelleen, kun se kaikki on särjetty aikanaan.

Olen lähiaikoina työstänyt omia ajatuksiani paljon ja syvällisesti. Uudelleen ja uudelleen. Olen miettinyt omia arvojani, motiivejani sekä sitä, kuka olen, mistä olen tullut, minne olen menossa ja miten sinne pääsen. Nämä ovat asioita, mitä jokaisen tulisi joskus miettiä. Tuntuu, että nyt olen oikealla tiellä – matkalla kohti itseäni, kuka olen oikeasti – ei mitä muut ihmiset haluavat minun olevan. Uskon myös siihen, että ihminen ei tule ikinä löytämään itseään täysin kokonaan – vaan maailma muuttuu koko ajan ja sinä sen mukana. Tällä hetkellä jokin asia voi tuntua hyvältä, mikä ei ole yhtään minua parin vuoden päästä. Tämä todistaa sen, että elämä ei ole muuttumatonta. Aika menee eteenpäin ja me muutumme siinä samalla, vanhenemme ja kasvamme. Kokemuksemme koulii meistä tietynlaisia ihmisiä omine käyttäytymistapoineen.

Olen aivan liikaa antanut toisten ihmisten pompottaa minua, määrittää sen kuka olen. Olen vihdoin saanut tahtoa määrittää itse itseni ja oman elämäni. Teen niitä asioita, mistä nautin. Osaan vihdoin olla oma itseni, eikä minun tarvitse esittää mitään. Minun ei tarvitse selittää kenellekkään valintojani. Olen koko nuoruuteni yrittänyt saada itsestäni sellaisen kuin muut haluavat, koska koin että esimerkiksi koulukiusaaminen johtui siitä, että olen jotenkin epäonnistunut ihmisenä ja epäkelvollinen yhteiskuntaan. Olen yrittänyt käyttäytyä niin kuin muut kuvittelevat ja haluavat. Itsetuntoni oli täysin romuna jossain vaiheessa, luojan kiitos olen saanut kasattua sen pienistä palasista hitaasti uudelleen kasaan. Enää en hae toisten hyväksyntää, riittää että itse hyväksyn itseni. Suojamuuri kuitenkin on säilynyt edelleen, ja tietynlainen kylmä lähestymistapa ihmisiin. En halua, että minua enää satutetaan. Olen kuitenkin mukava ja sosiaalinen ihminen heille, jotka ovat sitä minulle. Huonoja ihmissuhteita en palvele, enkä ole niille mitään velkaa.

Kun mietin millainen olin viisi vuotta sitten, haluaisin vain mennä halaamaan sitä tyttöressua ja näyttämään oikean reitin. Olen oikeasti surullinen, kuinka eksyksissä olen ollut ja kuinka vähän kukaan ulkopuolinen on minua pystynyt auttamaan asioissa. Ei tietenkään ole pystynyt, koska olen kovan kuoreni avulla saanut näyttämään, että kaikki on okei. Olen itse nähnyt paljon vaivaa, että seison tässä pisteessä missä nyt seison. Ja se kaikki on ollut sen arvoista, vaikka niitä oikeasti huonoja hetkiä on ollut todella paljon. Mainitsen vielä sen, että elämässäni on tapahtunut myös muuta negatiivista kuin koulukiusaaminen; mutta tämä on iso osa joka on vaikuttanut näihin muihinkin.

On jotenkin todella hyvä fiilis, kun on tyytyväinen itseensä. Olen ymmärtänyt, kuinka paljon merkitsee että on hieman itserakkautta. Sitä, että pidät oikeasti siitä ihmisestä joka olet. Haluat kehittää itseäsi ja olla parempi ihminen. En koe enää kauheita paineita, jos joku sanoo minulle jotain negatiivista. Olen kasvanut huimasti henkisesti ja osaan seisoa omilla jaloillani, koska minut on horjutettu niin monta kertaa kumoon – ja aina olen itse joutunut kömpimään uudelleen ylös. Tuntuu, että olen päässyt siihen vaiheeseen, että muiden mielipiteillä ei ole tiettyyn pisteeseen asti enää väliä. Olen henkisesti vahvempi kuin olen ikinä ollut eikä muiden mielipiteet enää satuta minua, koska olen niiden vuoksi ollut rikki viimeiset vuodet. Olen kuluttanut aikaani turhaan murehtimiseen, miettinyt että mitä voin tai saan tehdä, että minua pidetään hyvänä tyyppinä. Tällä hetkellä teen kuitenkin niitä asioita mistä nautin, pitivät muut minua sitten millaisena pitävät. Olen oppinut, että muiden mielipiteisiin en voi vaikuttaa - mutta omiini voin. Voin kehittää omaa suhtautumistapaani ja asennettani elämään, siitä on hyvä jokaisen lähteä liikenteeseen elämässään.

Nuoruus on melkeinpä kriittisin vaihe elämässä, jolloin nuoret ovat yleensä ihan pihalla itsestään. Koen, että olen itse ollut ihan super pihalla viime vuodet. En tunne ihmistä, joka olen ollut. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tuntuu, että en ole ollut oma itseni.  Olen ollut ihan hukassa. Toisaalta, jos en olisi kokenut näitä kaikkia niin en olisi se ihminen kuka olen nyt. Tämä kaikki on tuonut minut tähän pisteeseen, jossa olen nyt. Pystyn vihdoin alkaa rakentamaan itseäni positiiviseen suuntaan. Tuntuu, että elämä ei voi mennä enää kovin syvemmälle suohon missä se on ollut viimeiset vuodet. Kaikki näyttää vihdoin hyvälle, ellei mitään pahaa tapahdu.

♥ Lupaan, että en enää ikinä tee mitään mikä ei ole minua tai mitä en halua tehdä.

♥ Lupaan olla oma itseni.

♥ Lupaan seurata omaa sydäntäni.

♥ Lupaan, että en tule enää ikinä vihaamaan itseäni.

♥ Lupaan, että kehityn ainoastaan positiiviseen suuntaan ja olen valmis tekemään töitä sen eteen.

♥ Lupaan etsiä elämään asioita joista nautin, joita rakastan ja joista saan hyvää oloa.

♥ Lupaan, että pyrin tietyllä tapaa unohtamaan menneet enkä vello niissä päivittäin. 

♥ Lupaan, että en anna muiden enää satuttaa minua.

♥ Lupaan, että en muiden enää määrittää sitä kuka olen.

♥ Lupaan luottaa itseeni.

♥ Lupaan korjata itseni, että saan itsestäni hyvinvoivan.

♥ Lupaan itselleni hyvä seuraavia vuosia.

♥ Lupaan pyrkiä onnelliseen elämään.

♥ Lupaan nauttia arjen pienistä iloista.     

♥ Lupaan luottaa sydämeni ääneen.

♥ Lupaan keskittyä elämäni hyviin asioihin.

♥ Lupaan, että pyrin päästämään irti menneistä huonoista asioista.

♥ Lupaan, että otan opiksi kaikeasta kokemastani.

♥ Lupaan, että en anna ihmisten kohdella minua enää huonosti.

♥ Lupaan rakastaa itseäni.

♥ Lupaan, että kehitän itseäni ihmisenä.

♥ Lupaan yrittää olla hyvä ihminen.        

♥ Lupaan puuttua näkemiini epäkohtiin ja kiusaamiseen.

♥ Lupaan elää päivä kerrallaan nauttien elämästä.

♥ Lupaan, että en lopeta ikinä etsimästä sitä kuka olen.

♥ Lupaan, että pidän kiinni hyvistä ystävistäni.

♥ Lupaan, että päästän irti huonoista ihmissuhteista.     

Voihan kamera!

Tiedättekö, minua kiinnostaisi tämä bloggailu ihan tosissaan. Ja tämä bloggailu on todella tylsää ilman kuvia.

Tänään tein erittäin hyvän huomion, mulla ei ole mitään hyvää kameraa. Tabletin kamera on todella huono, eikä sitä oikeastaan voi raahata mukana 24/7. Ei siis laisinkaan kätevä. Puhelimeni on vanha iPhone 4 ja aion käyttää sitä niin kauan kuin siinä suinkin henki pihisee. Tämän kamera on kuitenkin todella huono (katsokaa edellisen postauksen kuvat, TODELLA epäselviä jopa noin pienessä koossa).. Ainoastaan ulkona sillä saa suht OK kuvia.

Koska en ole vielä investoimassa uuteen puhelimeen, olen harkinnut jonkin perus digikameran ostamista millä saa selkeitä OK kuvia, mutta järjestelmäkameraa en ainakaan toistaiseksi aio hankkia.

Minulla on ollut joitakin digikameroita elämäni aikana, mutta minulla on ollut aina erittäin huono tuuri niiden kanssa; aina rikki! Nyt en ole omistanut kameraa moneen vuoteen. Katselin Anttilan ja Gigantin sivuja, niin ainakin on todella paljon halventuneet kameroiden hinnat. 50€ sai jo ihan sellaisen perustoimivan kameran.

Mutta tämä hankinta siis seuraavaksi. Olen muuten toisinaan miettinyt, että minua harmittaa ettei nykyään oteta enää samaan tapaan kuvia kuin ennenvanhaan. Lapsuudesta minulla on valokuva-albumit täynnä, mutta nykyään kukaan ei ota tai ainakaan teetä kuvia juurikaan toisista ihmisistä - selfiet on toki eri juttu. :D

Kyllä minua harmittaa, että minulla ei ole kuva-aineistoa siitä miltä olen näyttänyt 23-vuotiaana tai millainen mieheni on ollut 24-vuotiaana jne.

Että niin.

Miltä teidän aamu näyttää?

Minun aamuni näyttää harmaalta ja sateiselta. Syksy on täällä. Rakastan alkusyksyä kun lehdet ovat värikkäitä ja aurinko paistaa. Tämä syksy onkin ollut sään puolesta todella hyvä, mutta nyt taitaa iskeä se loppusyksyn masennus. Lehdet ovat pudonneet, pellot kynnetty mustiksi, päivät ovat lyhenneet suuresti kellojen siirtämisen vuoksi ja pää on sen takia ihan sekaisin.

Syysloma oli ja meni, eilen oli ensimäinen koulupäivä. Oli oikeastaan mukava palata kouluun, viikko töissä muistutti taas millaista hullunmyllyä se touhu on.

Ei kun rutkasti vaatteita päälle ja iloisin mielin kouluun.

Mitä jäi käteen elämästä 22-vuotiaana?

Haluan tehdä pienen postauksen siitä, että mitä elämässäni on tapahtunut viime vuoden aikana ollessani 22-vuotias. Mitä opein ja missä menin nokilleni? Näitä pohtimisia on mukava lukea jälkeenpäin, uskoisin.

Toisinaan tekee ihan hyvää miettiä omaa henkistä tilaansa, oletko tasapainossa ja mitä kannattaisi kehittää. Olen tajunnut lähiaikoina, että itsensä tutkiminen on sellainen asia, jota jokaisen tulisi pohtia. Miksi käyttäydyn näin kun käyttäydyn, ja mistä se juontaa juurensa? Kun oppii tuntemaan oman ajatusmaailmansa ja käyttäytymismallit niin on paljon helpompi elää itsensä kanssa tyytyväisesti yhteisymmärryksessä. On hienoa tietää ja tajuta, että mitä kaipaa elämäänsä ja mitä ei.

22-VUOTIAANA OPEIN, ETTÄ..

♥.. En voi matkustaa itseesi kenenkään muun avulla. Minun on omin avuin opittava tuntemaan itseni - riippumatta ulkopuolisista tekijöistä.
♥.. En voi rakentaa elämääni kenenkään muun varaan. Minun on pystyttävä olemaan onnellinen myös ilman muita ihmisiä. Toki perhe ja ystävät ovat minulle ehdottoman tärkeitä, mutta toisinaan tulee hetkiä jolloin on pärjättävä omillaan.
♥.. Toisinaan tärkeät ystävät jäävät taakse ja lähtevät elämästäsi. Jos he tekevät sen ilman selitystä, se on todella rankkaa. Sinun on kuitenkin jatkettava matkaasi eteenpäin.
♥.. Että kuukaudet ja vuodet muuttavat elämääni. Joskus nämä asiat voivat olla kiinni myös päivistä. Tänään voi olla asiat toisin kuin huomenna. Mikään ei pysy ennallaan koko elämääsi.
♥.. On opittava laittaa vanha ovi kiinni kun sen aika on; ja luottaa tulevaan, että uusi ovi tuo mukanaan jotain uutta ja erilaista.
♥.. Toiset ihmiset kulkevat mukanani vain hetken, uskon silti että heillä oli elämässäni jokin tarkoitus. Ehkä saattaa minut pisteestä toiseen, ja sitten onkin jo aika päästää irti.
♥.. Jos pystyt vaikuttamaan omiin ihmissuhteisiisi - vaikuta, mutta jos et - päästä irti äläkä vello niissä. On asioita, joille et voi mitään ja olet kaiken voitavasti tehnyt.
♥.. Vanhoista asioista tulee oppia, jotta samoja virheitä ei tee uudelleen.
♥.. Ilman tekemiäni virheitä ja asioita en olisi tässä - enkä olisi se, kuka olen nyt.
♥.. Kokemukset, menetykset, onnistumiset - kaikki kasvattaa sinua ihmisenä.
♥.. Ei saa kantaa kaunaa, vaan pitää osata anteeksi. On raskasta vihata jotain ja se vie turhaan omaa energiaa. Ennemmin jatkaa matkaa ja keskittyy elämän hyviin asioihin, kuin laittaa voimavarojaan negatiivisiin asioihin.
♥.. Menneet ovat menneitä.
♥.. Irtipäästäminen saa olon kevyemmäksi ja poistaa taakan hartioilta.
♥.. Pitää elää hetkessä; ei tiedä mikä päivä on viimeinen. Se hetki voi tulla yllättäen, jolloin asiat eivät ole entisellään.
♥.. Pitää olla läsnä tässä hetkessä, ja ennemmin miettiä tulevaisuutta kuin murehtia menneisyyttä.
♥.. Ei saa murehtia asioita joihin et voi vaikuttaa. Sen sijaan pitää keskittää voimavarat asioihin, joita pystyy muuttamaan omalla panoksellaan.
♥.. Kannattaa tutustua itseesi, ja vielä parempi jos rakastut itseesi. On helpompi olla itsensä kanssa hyvissä väleissä, sillä olet ainoa ihminen jota et pääse karkuun juoksemalla. Hyvä suhde itseensä on kaiken A ja O.
♥.. Ei saa antaa muiden määrittää kuka olet - se pitää määrittää itse. Toiset voivat kuvitella tietävänsä kuka olet, mitä ajattelet tai haluat. Tiedät sen kuitenkin parhaiten itse.
♥.. Ei saa ikinä antaa toisten ihmisten laittaa sanoja suuhusi tai ei pidä tehdä mitään, koska muut niin haluavat. Ei saa antaa muiden siis pompotella, vaan oma tahto on löydyttävä.
♥.. Pitää seurata unelmiaan ja toteuttaa haaveitaan. Siitä onnellisesta elämästä on kyse.
♥.. Ei saa suorittaa, pitää nauttia ja elää.
♥.. Elän vain kerran.
♥.. Kun jokin ovi sulkeutuu, tulee elämään yleensä jotain uutta ja erilaista jos sille antaa mahdollisuuden.
♥.. On tärkeä löytää intohimo jotain asiaa kohtaan, esimerkiksi jokin harrastus josta nautit täysin rinnoin.
♥.. Arjen ilot ovat niitä elämän suurimpia iloja - ne on helppo saavuttaa ja takaa tyytyväisen elämän. Tämä on asia, johon pystyt vaikuttamaan omalla asenteellasi.
♥.. On tärkeä vaalia parisuhdetta sekä ystävyys- ja perhesuhteita.
♥.. Huonoista ystävyyssuhteista kannattaa päästää irti, niistä jotka eivät jostain syystä palvele sinua enää.
♥.. Pystyt aina jollakin tapaa kehittymään lisää, vaikka aina siltä ei tunnu.
♥.. Joitakin asioita pystyy muuttamaan. Muutos on toisinaan hyvästä.
♥.. Pitää uskaltaa poistua mukavuusalueeltaan, jotta saavuttaa elämässä uusia asioita.
♥.. On pyrittävä olemaan hyvä ihminen ja aina oma itsensä - itseään ei saa hävetä.
♥.. Itsensä löytäminen ja ymmärtäminen on mahtava asia!
♥.. Raha ei ole tärkeintä - vaan asiat joita ei voi mitata rahassa.
♥.. Hyvien asioiden eteen kannattaa nähdä vaivaa; se kantaa aikanaan tulosta.
♥.. Älä murehdi asioita, joita et voi muuttaa. Sen sijaan keskity niihin, joihin voit vaikuttaa. Päästä niistä irti, joille et mitään enää voi. 

TULEVALTA VUODELTA TOIVON..

♥♥ Rakkautta
♥♥ Motivaatiota opiskeluun ja opinnoissa pärjäämistä
♥♥ Oman alan kesätyöpaikkaa
♥♥ Että perheeni ja ystävät pysyvät terveinä ja ovat onnellisia
♥♥ Tahdon harrastuksen, josta pidän ja jota pystyn/jaksan säännöllisesti harrastaa; toivon itselleni liikunnallista kehittymistä
♥♥ Onnellisuutta, terveyttä, tyytyväisyyttä, itsensä kehittämistä
♥♥ Iloisia päiviä enemmän kuin surullisia
♥♥ Että kaikki on hyvin
♥♥ Että maailma olisi hieman parempi paikka elää
♥♥ Arjen pieniä iloja

Blogin ja minun yhteinen syntymäpäivä, onnea me!

Siinä se nyt komeilee. Minun blogini. Tervetuloa!

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut blogin perustamista, mutta asia on jäänyt useia kertoja taka-alalle erilaisten syiden vuoksi. Toisinaan olen perustanu blogin - mutta kirjoittaminen ei ole jatkunut kovin pitkään. Syynä motivaation loppumiseen on usein ollut se, että vaadin itseltäni liikaa enkä ole osannut rajata blogin aihealuetta oikein. Minun pitää ymmärtää, että en voi olla kovin perfektionisti uuden blogin suhteen; lukijakunta ei kasva päivässä eikä blogista tule suosittua hetkessä. Usein olen lopettanut kirjoittamisen turhautuneisuuden tunteeni vuoksi; miksi kirjoitan yhtään mitään, koska niitä ei kuitenkaan ketään lue eikä blogin pitämisessä ole mitään järkeä? Tajusin kuitenkin, että tämä ei ole järkevää ajattelua. Blogin aloittaminen on usein ollut mielessä oman henkisen hyvinvointini vuoksi. Huomaan usein kaipaavani sitä, että saan kirjoittaa omia ajatuksiani ylös. Niitä on myös mukava lukea jälkeenpäin ja ottaa blogin vähän kuin omana päiväkirjana. Tällä kertaa aloitin blogin oman itseni vuoksi - tulevat mahdolliset lukijat ovat vain plussaa. Kaikki kuitenkin lähtee omasta itsestäni ja muu on extraa. Blogin rajaaminen on usein ollut itselleni myös hieman liian tiukkaa ja rajallista, mutta olen tajunnut että tarvitsen blogia jonka aihe ei rajoitu mihinkään tiettyyn asiaan vaan saan paasata täällä itselleni tärkeistä asioista jotka merkkaavat minulle. Ihminen ei usein pysy koko elämäänsä samanlaisena, joten myös kiinnostuksen kohteet tulevat muuttumaan elämän aikana, siksi en näe blogin rajaamista tärkeänä, koska se ei luultavasti tulisi rajojen sisäpuolella pysymään ja intoni lopahtaisi taas.

Blogin aiheena on siis minä ja elämäni yleisesti. Tahdon luoda aidon blogin jossa tarkastelen elämääni syvällisesti enkä vain raapaise pintaa. Mietin tovin aikaa blogin nimeä, halusin yksinkertaisen ja ajattoman, joka kuitenkin kertoo blogista jotain. En halunnut rajata nimeä mihinkään tiettyyn aiheeseen, vaan tahdoin ennemminkin laajan kokonaisuuden. Tänään vesisateessa metsässä kävellessäni päädyin nimeen "Elämäni hetket". Se tuntui erittäin sopivalta vaihtoehdolta, koska haluan luoda pidempiaikaisen blogin jossa kerron elämästäni mitä kaikkea vuosien varrella tulee tapahtumaan. Ja tässä se nyt komeilee. Ulkoasusta tuli melko jouluinen, mutta toisaalta joulu on jo kovaa vauhtia tulossa. Ulkoasu saa siis pysyä jouluisen punaisena joulun ajan, katsotaan sitten mitä keksin lisää.

Tervetuloa teille, jotka mahdollisesti sivuilleni eksyvät! :)

Minulla ja blogillani on muuten yhteinen syntymäpäivä. Tänään täytin 23v. Onnea me! :)