Nuoruuden identiteettikriisi

Böö.


Hinnoittelin eilen tavaroita kirpputorille. Seassa oli paljon sellaisia asioita, joita en ole ikinä käyttänyt. En tiedä, olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa kun niitä kaivelin laatikoista esille. Mietin, että mitä päässäni on oikein liikkunut kun olen kyseisiä tuotteita hankkinut. Ne olivat sellaisia, jotka eivät ole yhtään minua. Ei sitten yhtään. Ei ole ikinä ollut, eivätkä tule olemaankaan. Aloin miettimään asioita syvällisemmin, ja pääsin aiheeseen josta aion nyt kirjoittaa.

Olen osittain surullinen ja osittain kuitenkin huvittunutkin. Itselleni. Kuinka hukassa ihminen onkaan voinut olla itsensä kanssa? Mietin, että kuinka hankalassa rämeikössä olen kahlannut viimeiset kymmenen vuotta. Tuntuu, että vihdoin elämä on rauhoittunut ja löytänyt oikean suunnan. Tuntuu, että en ole enää suuresti eksyksissä siltä polulta, jossa minun kuuluukin kulkea. Tuntuu jotenkin voimaannuttavalta olla hengissä kaiken tämän jälkeen ja vielä suht selväpäisenä. Kaikki nuoruuden kokemukset ovat kuitenkin kasvattaneet minua henkisesti paljon.

Nämä kaikki negatiiviset kokemukset olivat ruokkineet myös omaa itse inhoani valtavaksi, jonka taakan olen vasta lähiaikoina saanut tiputettua harteiltani. En kokonaan, mutta osan. Minulla on edelleen paljon työstettävää, mutta pahimmasta ollaan selvitty. Olen saanut niin paljon vihaa niskaani, että aloin siinä sivussa vihaamaan myös itse itseäni. Uskoin, että minussa on oltava jotain vikaa jos minua kohdellaan huonosti. Ja ainoa ihminen, jota et pääse karkuun olet SINÄ ITSE. Minusta on siis aika h*lvetin tärkeää olla itsensä kanssa sopuisissa väleissä, koska muuten elämä on raskasta. Ja oli todella vaikeaa rakentaa kaikki tämä uudelleen, kun se kaikki on särjetty aikanaan.

Olen lähiaikoina työstänyt omia ajatuksiani paljon ja syvällisesti. Uudelleen ja uudelleen. Olen miettinyt omia arvojani, motiivejani sekä sitä, kuka olen, mistä olen tullut, minne olen menossa ja miten sinne pääsen. Nämä ovat asioita, mitä jokaisen tulisi joskus miettiä. Tuntuu, että nyt olen oikealla tiellä – matkalla kohti itseäni, kuka olen oikeasti – ei mitä muut ihmiset haluavat minun olevan. Uskon myös siihen, että ihminen ei tule ikinä löytämään itseään täysin kokonaan – vaan maailma muuttuu koko ajan ja sinä sen mukana. Tällä hetkellä jokin asia voi tuntua hyvältä, mikä ei ole yhtään minua parin vuoden päästä. Tämä todistaa sen, että elämä ei ole muuttumatonta. Aika menee eteenpäin ja me muutumme siinä samalla, vanhenemme ja kasvamme. Kokemuksemme koulii meistä tietynlaisia ihmisiä omine käyttäytymistapoineen.

Olen aivan liikaa antanut toisten ihmisten pompottaa minua, määrittää sen kuka olen. Olen vihdoin saanut tahtoa määrittää itse itseni ja oman elämäni. Teen niitä asioita, mistä nautin. Osaan vihdoin olla oma itseni, eikä minun tarvitse esittää mitään. Minun ei tarvitse selittää kenellekkään valintojani. Olen koko nuoruuteni yrittänyt saada itsestäni sellaisen kuin muut haluavat, koska koin että esimerkiksi koulukiusaaminen johtui siitä, että olen jotenkin epäonnistunut ihmisenä ja epäkelvollinen yhteiskuntaan. Olen yrittänyt käyttäytyä niin kuin muut kuvittelevat ja haluavat. Itsetuntoni oli täysin romuna jossain vaiheessa, luojan kiitos olen saanut kasattua sen pienistä palasista hitaasti uudelleen kasaan. Enää en hae toisten hyväksyntää, riittää että itse hyväksyn itseni. Suojamuuri kuitenkin on säilynyt edelleen, ja tietynlainen kylmä lähestymistapa ihmisiin. En halua, että minua enää satutetaan. Olen kuitenkin mukava ja sosiaalinen ihminen heille, jotka ovat sitä minulle. Huonoja ihmissuhteita en palvele, enkä ole niille mitään velkaa.

Kun mietin millainen olin viisi vuotta sitten, haluaisin vain mennä halaamaan sitä tyttöressua ja näyttämään oikean reitin. Olen oikeasti surullinen, kuinka eksyksissä olen ollut ja kuinka vähän kukaan ulkopuolinen on minua pystynyt auttamaan asioissa. Ei tietenkään ole pystynyt, koska olen kovan kuoreni avulla saanut näyttämään, että kaikki on okei. Olen itse nähnyt paljon vaivaa, että seison tässä pisteessä missä nyt seison. Ja se kaikki on ollut sen arvoista, vaikka niitä oikeasti huonoja hetkiä on ollut todella paljon. Mainitsen vielä sen, että elämässäni on tapahtunut myös muuta negatiivista kuin koulukiusaaminen; mutta tämä on iso osa joka on vaikuttanut näihin muihinkin.

On jotenkin todella hyvä fiilis, kun on tyytyväinen itseensä. Olen ymmärtänyt, kuinka paljon merkitsee että on hieman itserakkautta. Sitä, että pidät oikeasti siitä ihmisestä joka olet. Haluat kehittää itseäsi ja olla parempi ihminen. En koe enää kauheita paineita, jos joku sanoo minulle jotain negatiivista. Olen kasvanut huimasti henkisesti ja osaan seisoa omilla jaloillani, koska minut on horjutettu niin monta kertaa kumoon – ja aina olen itse joutunut kömpimään uudelleen ylös. Tuntuu, että olen päässyt siihen vaiheeseen, että muiden mielipiteillä ei ole tiettyyn pisteeseen asti enää väliä. Olen henkisesti vahvempi kuin olen ikinä ollut eikä muiden mielipiteet enää satuta minua, koska olen niiden vuoksi ollut rikki viimeiset vuodet. Olen kuluttanut aikaani turhaan murehtimiseen, miettinyt että mitä voin tai saan tehdä, että minua pidetään hyvänä tyyppinä. Tällä hetkellä teen kuitenkin niitä asioita mistä nautin, pitivät muut minua sitten millaisena pitävät. Olen oppinut, että muiden mielipiteisiin en voi vaikuttaa - mutta omiini voin. Voin kehittää omaa suhtautumistapaani ja asennettani elämään, siitä on hyvä jokaisen lähteä liikenteeseen elämässään.

Nuoruus on melkeinpä kriittisin vaihe elämässä, jolloin nuoret ovat yleensä ihan pihalla itsestään. Koen, että olen itse ollut ihan super pihalla viime vuodet. En tunne ihmistä, joka olen ollut. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tuntuu, että en ole ollut oma itseni.  Olen ollut ihan hukassa. Toisaalta, jos en olisi kokenut näitä kaikkia niin en olisi se ihminen kuka olen nyt. Tämä kaikki on tuonut minut tähän pisteeseen, jossa olen nyt. Pystyn vihdoin alkaa rakentamaan itseäni positiiviseen suuntaan. Tuntuu, että elämä ei voi mennä enää kovin syvemmälle suohon missä se on ollut viimeiset vuodet. Kaikki näyttää vihdoin hyvälle, ellei mitään pahaa tapahdu.

♥ Lupaan, että en enää ikinä tee mitään mikä ei ole minua tai mitä en halua tehdä.

♥ Lupaan olla oma itseni.

♥ Lupaan seurata omaa sydäntäni.

♥ Lupaan, että en tule enää ikinä vihaamaan itseäni.

♥ Lupaan, että kehityn ainoastaan positiiviseen suuntaan ja olen valmis tekemään töitä sen eteen.

♥ Lupaan etsiä elämään asioita joista nautin, joita rakastan ja joista saan hyvää oloa.

♥ Lupaan, että pyrin tietyllä tapaa unohtamaan menneet enkä vello niissä päivittäin. 

♥ Lupaan, että en anna muiden enää satuttaa minua.

♥ Lupaan, että en muiden enää määrittää sitä kuka olen.

♥ Lupaan luottaa itseeni.

♥ Lupaan korjata itseni, että saan itsestäni hyvinvoivan.

♥ Lupaan itselleni hyvä seuraavia vuosia.

♥ Lupaan pyrkiä onnelliseen elämään.

♥ Lupaan nauttia arjen pienistä iloista.     

♥ Lupaan luottaa sydämeni ääneen.

♥ Lupaan keskittyä elämäni hyviin asioihin.

♥ Lupaan, että pyrin päästämään irti menneistä huonoista asioista.

♥ Lupaan, että otan opiksi kaikeasta kokemastani.

♥ Lupaan, että en anna ihmisten kohdella minua enää huonosti.

♥ Lupaan rakastaa itseäni.

♥ Lupaan, että kehitän itseäni ihmisenä.

♥ Lupaan yrittää olla hyvä ihminen.        

♥ Lupaan puuttua näkemiini epäkohtiin ja kiusaamiseen.

♥ Lupaan elää päivä kerrallaan nauttien elämästä.

♥ Lupaan, että en lopeta ikinä etsimästä sitä kuka olen.

♥ Lupaan, että pidän kiinni hyvistä ystävistäni.

♥ Lupaan, että päästän irti huonoista ihmissuhteista.