♡ Mikään ei ole yhtä tympäännyttävää, kuin tulla kipeäksi. Toisaalta ajoitus on oikea, koska on viikonloppu eikä ole koulua. Itselläni on suuri kynnys olla pois koulusta, koska en halua jäädä jälkeen. Mutta koska arkeni on hyvin kiireistä, niin kipeäksi tuleminen on hyvin ei toivottua. Esimerkiksi nyt perjantaina olin koulussa 08.00-12.15 ja töissä 14.45-21.15. Nyt lauantaina on Pyhäinpäivän vuoksi vapaata ja olin suunnitellut kaikkea kivaa, joten harmittaa kyllä että koko päivä menee lähinnä levätessä. Nämä kokonaiset vapaapäivät ovat harvinaista herkkua, sillä esimerkiksi vapaa viikonloppu minulla on viimeeksi ollut elokuussa. Huomenna pitäisi olla suht hyvässä kunnossa, koska on työpöivä. En millään haluaisi olla poissa töistä, sillä opiskelijan kukkarolle sunnuntaityöt ovat parasta mitä on keksitty.
♡ Huomasin myös, että aina kun saan treeniraivon päälle ja motivaatiota terveellisiin elämäntapoihin, niin tulen kipeäksi. Harmittavaa! Onko jollakin korkeammalla voimalla jotain suunnitelmiani vastaan? Poltteet ovat kovia päästä lenkkipoluille tai salille, mutta oma olo sanoo vastaan. Ja oma jaksaminen ja terveys on niitä asioita, joita EI aleta uhmaamaan.
♡ Olen maailman huonoin ihminen organisoimaan omaa vapaa-aikaani. Lisäksi KAIKKI ajoittuu aina samalle päivälle, AINA. Sillä normaalisti minulla ei juurikaan ole mitään tähdellistä tekemistä vapaa-aikanani, jos siis ylipäätään käy niin hyvin, että on edes sitä vapaa-aikaa. Osaan kuitenkin mielestäni hyvin yhdistää opintoni sekä työn, mutta nämä ylimääräiset menot ovat ihan mahdoton asia itselleni.. Ongelma pohjautuu siitä, että en osaa päättää mitä haluan tehdä enkä osaa sanoa kenellekkään ei. On tärkeää, että tiedostan tämän ongelman ja sitä on alettava työstämään. Esimerkiksi tänään isäni kutsui syömään kello 17.00 ja juuri tähän aikaan alkaisi myös työpaikkamme iltakekkerit. Toisaalta puolustaudun sillä, että ilmoittautuessani työpaikan iltaan en tiennyt tästä syömiskutsusta vielä mitään. Jotenkin olen sellainen, että en osaa päättää koska 'haluaisin olla kaikkialla', pitää kaikki lupaukseni ja miellyttää kaikkia. Tästä pitää opetella pois, koska hankaloitan omaa sekä toisten elämää. Todellisuudessa jossakin vaiheessa iskee se stressi, ahdistus ja väsymys enkä jaksaisi sitten mennä minnekkään kun menoja on liikaa/päällekkäin. Luulen kai olevani niin tehokas, että oikeasti ehdin moneen paikkaan.. No mutta tänään olen ratkaissut asian niin, että perhe on minulle ehdottomasti tärkein, eikä heidän kanssaan ehditä olla muutenkaan tekemisissä paljoa vaikka asumme parin kilometrin säteellä.. Onneksi työpaikan illanistujaiset (piti tämäkin sitten tarkistaa googlesta kirjoitetaanko yhteen vai ei.. :D) ovat tosi rennot ja epäviralliset, varmuudeksi laitoin nimen listaan että jos menen, mutta jos on toisenlainen fiilis niin en mene. Porukka on tuttua, joten ymmärtävät varmasti kyllä ihan tämänkin vuoksi, että olen todella flunssainen. Ajattelin kuitenkin ruokailun jälkeen mennä käymään siellä pyörähtämässä oman olotilan mukaan. Olen normaalistikin hieman skeptinen työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen.. Niin ja tosiaan pari päivää sitten vielä pohdin, että menenkö tänään illanistujaisiin vai kavereihin tupareihin Turkuun, mutta tämä flunssa ratkaisi sen pelin, että en kovin pitkälle kotoa lähde. Ihmettelen vain, kuinka nämä kaikki oikeasti aina kasaantuu samalle päivälle kun normaalisti ei ole juuri mitään menoa.
♡ Tabletilla on hyvä selata blogeja yms., mutta itse postauksen kirjoittaminen on erittäin kovaa ja hermoja raastavaa työtä. REALLY. (Olen kirjoittanut nyt tätä varmasti lähemmäs tunnin, vaikka tavis koneella olen hyvin nopea kirjoittamaan.. En vaan halua antaa periksi ja avata konetta.)
♡ Kun vanhemmat ovat eronneet, on hyvin hankala edelleen vuosien jälkeen ajoittaa aikatauluja heidän välillään tai kertoa toiselle, että en pääse tulemaan, koska olen äidin/isän luona. Edelleen he kantavat jotain pientä kaunaa toisilleen, ja etenki saan itselleni huonon omantunnon heidän välillään palloilusta näin aikuisenakin. He ovat kuitenkin vanhempiani ja molempia rakastan. Olisi muuten todella siistiä, että omat vanhemmat olisivat onnellisesti edelleen yhdessä. Nauttikaa siitä, ja pyrkikää tähän myös omien lastenne kanssa - eli omissa parisuhteissanne. Toki huonoon suhteeseen ei tule jäädä, mutta suhteen eteen on tehtävä paljon töitä ja molempien on yritettävä tosissaan. Molemmat vanhempani ovat jatkaneet elämää ja heillä on uudet puolisot, jotka kuuluvat elämääni ja ovat tärkeitä. Vaikka asiat ovat muuttuneet eron myötä, niin elämääni on tullut valtavasti myös lisää asioita sen vuoksi. Toivon kuitenkin, että jos minulle tulee joskus lapsia, että he saavat kokonaisen ja tasapainoisen perheen. Sen eteen aion tehdä töitä. Jotenkin osaa itse katsoa asioita eri kantilta, koska omat vanhemmat ovat eronneet ja olen itse nähnyt millainen voi olla huono hoitamaton parisuhde ja mihin se johtaa. Uskon, että minulla on täysin erilainen lähestymistapa asiaan kuin esimerkiksi miehelläni, jonka vanhemmat ovat onnellisesti yhdessä edelleen yli 30 vuoden jälkeen. Hänelle se on itsestäänselvyys, eikä hän ajattele että asia voisi olla toisin. Itse taas olen nähnyt/kokenut paljon, joka kai jättää tietyn jäljen ihmiseen ja katsoo asioita omalla tavallaan.
♡ Tekee joskus todella hyvää olla yksin ja mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Olin pari vuotta sitten vielä sellainen ihminen, joka keräsi ihmisiä ympärilleen. Pidin pakonomaisesti kiinni kaikista tuttavistani, vaikka itse ihmissuhde olisi ollut huono eikä antanut juuri mitään. Yritin kasata heistä jotain suojamuuria ympärilleni. Pelkäsin, että jos en pidä heistä tiukasti kiinni niin tulen joskus olemaan yksin. Yksin ilman ketään. Se oli pahin pelkoni. Juhlin joka viikonloppu kaksi päivää, koska en kestänyt olla yksin kotona itseni kanssa. Lähdin aina sen ihmisen kanssa jonnekkin, joka minua pyysi - koska pelkäsin, että muuten minulla ei ole kohta ketään, eikä minua pyydetä minnekkään. Se oli kirjaimellisesti toisten miellyttämistä. Pelkäsin, että ihmiset unohtaisivat minut ellen olisi koko ajan näkyvillä. Haalin itselleni ihmissuhteita elämäänpakonomaisesti, koska luulin sen kasvattavan onneani. Väsyin kuitenkin tähän, sillä epätyytyväisyys itseeni ja elämääni pysyi vaikka vapaa-ajalla annoin täysin erilaisen kuvan. Nyt olen lopettanut juomisen melkein kokonaan, koska ei maistu enkä kaipaa alkoholia mihinkään. Tämä on myös katkaissut monia pinnallisia ihmissuhteita. Toteutin itse silloisen pahimman pelkoni. Potkin elämästäni pois turhat ja pinnalliset ihmissuhteet, sellaiset siis joita näin vain juhliessani. Aloin jäämään yksin kotiin, vaikka toiset biletti. Teen sitä edelleen. Ihan sairaan mahtava tunne, että osaan olla yksin. Nautin siitä - se ei ollutkaan pelottavaa, vaan polku itseeni. Tämä on poistanut elämästäni paljon negatiivisia asioita, näen elämäni ja ihmissuhteeni täysin eri tavalla. Kun joku ovi sulkeutuu, niin jotain uutta aukeaa. Tämä uusi on ollut hyvin positiivista ja kasvattavaa. Voin tehdä elämästä omanlaiseni, en elää kuten muut vaan mennä omaa tietäni. Tämä vihdoin tuntuu hyvälle, olen löytänyt paljon uusia asioita itsestäni ja elämästäni. Olen löytänyt niitä asioita, jotka tuovat ilon ja onnen elämääni - olen vihdoin tyytyväinen. Tajusin tämän Juhannuksena, kun hengasin yksin kotona. Tiesin, että olen hyvässä vaiheessa projektia, koska se ei tuottanut tuskaa. Muut olivat juhlimassa, itse kävin treenaamassa ja keräämässä nokkosia smoothieeni. Matka on kasvattanut minua vahvemmaksi ja mielenkiinnolla etsin omanlaisia juttuja elämääni.
Hauskaa lauantaita. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti