Asenne rock.

Tiedättekö, minua alkoi hirvittämään oma eilinen marmatus postaukseni. Pohdin eilen kauan omaa olotilaani, ja sitä pettymystä etten päässyt kokeesta läpi. Kuten aamuisesta kirjoituksesta huomasitte, kyllä se otti hieman aivoon ja sai fiilikset matalaksi. Toki pettymyksiä tulee elämän aikana jokaiselle vastaan, mutta olen niin kovin stressannut sitä, että entä jos en pärjääkkään koulussa. Siksi ensimmäinen romahdus tuli tähän hylättyyn kokeeseen, ja sai ajattelemaan että entä jos minusta ei tähän olekkaan.

Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että turhaan kiukuttelen. Olen ainoa ihminen, joka asiaan voi vaikuttaa. Ehkä tämä oli herätys, että koulun eteen on tehtävä enemmän töitä jotta kurssit menevät hyvin. Teinkin ryhdistysmisliikkeen. Hain koulun kirjastosta kaikki kurssikirjat ja päätin, että alan valmistautumaan koeviikkoon jo hyvissä ajoin. Itseasiassa tästä hetkestä lähtien. Kävin myös kaupasta ostamassa vihot, joihin aion tehdä jokaisesta kurssista tarpeelliset muistiinpanot. Aion myös olla reipas ja palauttaa tehtävät ennen deadline päivää. Sitten ne ovat tehtyjä, eikä niistä tarvitse enää stressata. Hommaa toki on, mutta se on aina tulevaisuudesta pois.

Oikeastaan tällä hetkellä oloni on tyytyväinen, vaikka edelleen yksi tentti on rästissä. Vaikka tämä kurssi olisi minulle vaikea, voin olla jossakin muussa hyvä ja aion panostaa kursseihin täysillä. Myös tähän, joka tuottaa hankaluuksia. Koska, kukaan ei ole seppä syntyessään. Vihdoin ymmärsin, että en ole ainoa jolla on ongelmia joidenkin kurssien kanssa. Varmasti myös toisilla on, mutta emme niin suuresti puhu asioista luokkamme kanssa. Ei koulu kenellekään ole helppoa, ainakaan jokainen kurssi. Ymmärsin myös, että se etten osaa jotain ei tarkoita ettenkö voisi oppia kunhan yritän ja motivaatio riittää. Yksi vastoinkäyminen ei kaada koko opiskelu-uraani ja niitä on varmasti vielä tulossa myös lisää. On tärkeintä, kuinka niihin itse suhtautuu.

En usko, että kukaan luokkalaisistamme alkaa oikeasti lukemaan tenttikirjoja jo 5 viikkoa ennen itse tenttiviikkoa. Olen iloinen, että olen asioiden edellä. Vielä tuo tuntuu tosi kaukaiselta, mutta nopeasti ne viikot kuluvat ja kohta huomaamme että on Joulu. Viime tenttiviikko oli todella stressaava, koska aloin lukemaan kokeisiin (minulla oli vain kaksi koetta) päivää/paria ennen tenttiä. Nyt olen kerrankin fiksu, ja yritän selättää tämän stressin valmistautumalla ajoissa.

Toisaalta olen siis "kiitollinen", että en päässyt tentistä läpi. En olisi alkanut ajattelemaan asiaa tältä kantilta, vaan olisin jatkanut laiskottelua kurssin loppuun asti ja vasta tenttiviikolla saanut aivohalvauksen stressin vuoksi. Nyt se isku päin kasvoja on vältettävissä.

Yea!