Kauhea stressi. 2 viikkoa koulussa jaksoa takana, ja 6 vielä edessä. Niin ja tätä stressiä ei auta yhtään, että tämän jälkeen on JOULU. Oikeesti, mitä? En käsitä yhtään enää edes missä ajassa elämme. Noh, kuitenkin. Ensimmäiset kaksi viikkoa koulussa on ollut aika leppoisaa hengaamista, mutta tiedän että seuraavat kuusi tulee olemaan täyttä kidutusta. Kirjaimellisesti.
Jotenkin havahtui taas, että oikeasti jotain on tehtävä. Olen kyllä koulussa käynyt kiltisti luennoilla, mutta jotenkin romahdan kun pääsen kotiin. En jaksa tehdä mitään ylimääräistä, paitsi pakolliset asiat. Jotenkin sellainen "laiskuusmoodi" iskee, ja haluaisi vain olla rauhassa miettimättä sen kummempia. Niin ja toki ne koulutehtävät olisivat myös pakollisia.. Mietin myös sitä vaihtoehtoa, että onko tuo aikaisempi pieni flunssa jättänyt jälkensä ja väsyttää näin hirveästi. Tuntuu, että en ole oikeastaan nukkunut kunnolla sen jälkeen kun kellot siirrettiin talviaikaan.
Havahduin stressiini eilen. Koulutyöt alkavat kasaantumaan ja lisää on tiedossa. Nyt olisi alettava toimimaan, mutta oma fiilis ei ole sen parempi niiden suhteen kuin viikko sitten. Tiedän, että se on siitä aloittamisesta kiinni. Koska ei minulla sitten loppujen lopuksi niiden tekemiseen mene niin kovin kauaa. Lisäksi energiaa syö se, että olen niiden suhteen niin kauhea perfektionisti. Haluan tehdä kaikki hyvin ja saada hyviä numeroita, ja se stressaa kun tiedän etten tähän aina kykene. Olisi vain tärkeintä saada ne kaikki oikeasti tehtyä, ettei jää mitään suorittamattomia hylsyjä roikkumaan.
Lisäksi kun tiedän, että minulla olisi hirveästi tehtävää niin en kykene tekemään mitään hyvällä mielellä ja vapautuneesti ennen kuin ne ovat alta pois hoidettu. Esimerkiksi eilen en pystynyt lähtemään salille, koska tiesin että PITÄISI tehdä niin paljon koulujuttuja. Olin kuitenkin niin väsynyt ja aikaansaamaton, etten tehnyt niitäkään. Menin aikaisin nukkumaan, vedin peiton korviin ja piilouduin pahalta maailmalta. En kyllä taaskaan saanut hyvin unta. Harmikseni se kaikki sama on vastassa nyt aamullakin.
Ja tämän kaiken stressin alku oli sellainen ihanuus kuin mekaniikan koe. En päässyt siitä läpi. Kurssi alkoi tosiaan nyt tiistaina, ja keskiviikkona oli koe. Aiheesta, josta en ole ennen tiennyt juuri mitään. Vihaan, että opettaja selittää asiat ympäripyöreästi ja silti vaatii, että koe menee 99% oikein. Iskee kauhea viha itseäni kohtaan, että miksi olen näin tyhmä enkä opi. No okei, en kyllä vielä paljon nähnyt oppimisen eteen vaivaakaan, mutta näin kuitenkin jonkin verran. Koe oli opettajan mukaan helppo. Pah. Kuinka ihmeessä pääsen ikinä niistä muista läpi, kun ensimmäinen ja helpoin tuottaa jo ongelmia?
No okei, tiedän että pääsen aikanaan kun saan sen opiskelumoodin päälle ja luen mekaniikkaa hullunraivo silmissäni. Kierin vain hetken aikaa tässä itsesäälissä ja pohdin sitten, jos tekisi ryhditymisliikkeen. Ei vaan helpota oloa, että jo ensi viikolla meillä on jo toinen koe mekaniikasta, enkä tiedä mistään mitään. Mutta en jaksa miettiä niitä nyt, sillä suunnitelma on seuraavanlainen:
En aio nauttia tulevasta viikonlopusta laiskotellen, vaan nyt on vihdoin jotain tehtävä. Koulusta on vapaata sentään la, su ja ma. Töihin pitäisi vääntäytyä lauantaina ja sunnuntaina, mutta toisaalta sieltä saa sitä ihanaa motivaatiota. Muistaa aina, että miksi on lähtenyt opiskelemaan. No okei, tiedän kyllä oikeasti että haluan opiskella tätä alaa ja HALUAN ENEMMÄN KUIN MITÄÄN MUUTA VALMISTUA. Muuta vaihtoehtoa ei ole, enkä periksi aio antaa. Tiedän, että toisinaan on hankalia hetkiä mutta kaikessa ei voi olla hyvä. Eihän?
Ja lupaan, että otan itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäydyn. Nyt seuraavat 6 viikkoa ollaan hyvin tehokkaita ja opiskellaan pää täyteen tietoa. Suunnitelmissa on heti tänään saada ainakin yksi tehtävä pois päiväjärjestyksestä. Tai oikeastaan päätin, että teen yhden tehtävän joka päivä pois listalta. Näin minulla on ensiviikolla aikaa lukea sitä mekaniikkaa ja saada epätoivoisuus kohtauksia sen suhteen.
Uskon, että tätä vihaa on pakko myös päästä tänään purkamaan salille. Juuri sellainen olo. Anteeksi ruikutuspostaus, en yleensä ole näin negatiivinen.
PS. Näin juuri unta, että markkinoille on tullut uutta
siideriä jossa lilluu parsakaalin ja kukkakaalin palasia. Se maistui oikeastaan ihan hyvältäkin, vaikka en kyllä juo siideriä. Mitä ihmettä? :D
PPS. Tiedättekö ärsyttävämpää tunnetta, kuin että olette juuri näyttäneet oman arvonsa tuntevalle kissallenne että olisi mahdollisuus ulkoiluun - mutta herralle se ei sopinut ihan näin aikaisin. Menee noin 3 minuuttia 18 sekunttia, kun ulko-ovelta kuuluu sellainen rääkäisy että voisi kuvitella jotain eläimellistä tapettavan. Katse on sen mukainen, että hänelläkään elämässä ei ole mikään hyvin ja on tapahtunut jotain hyvin hänen arvollensa sopimatonta. Syyllistäviä katseita lisää. Olen täysin noiden ronttien armoilla, ja ne pallottelevat minua mielensä mukaan.
Hauskaa perjantaita, toivottavasti teillä on paremmat fiilikset kuin minulla! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti