Hellou.
Minä iloitsen viikonlopusta, vaikka olenkin töissä lauantaina ja sunnuntaina. Mutta ei tarvitse miettiä pariin päivään koulua (okei, lupasin kyllä itselleni tehdä rästissä olevat koulutehtävät + lukea tuleviin kokeisiin jo nyt..) ja näin ollen saa hengähtää eikä tarvitse istua luennoilla kiukuttelemassa kun ei tajua mistään mitään.
Kävin jopa katsomassa itselleni kameraakin, mutta ei löytynyt. Kamera on kuitenkin saatava, jotta tämä postausmateriaali alkaisi olemaan hieman laadukkaampaa. Itseäni häiritsee huonot kuvat suuresti. Ajattelin tämän illan pohtia millaiseen kameraan päädyn ja tilata sen netin kautta, ettei tarvitse juosta paikasta toiseen. Ahdistavaa sellainen!
Meillä piti olla tyttöjen kanssa tänä viikonloppuna pyjamabileet, mutta ne peruuntuivat ystäväni lopputyön vuoksi. Toisaalta tämä oli ihan hyvä juttu (vaikken heitä valitettavasti olekaan ehtinyt näkemään moneen aikaan..) koska muuten omasta viikonlopustani olisi tullut liian tiukka enkä olisi saanut hengähtää yhtään. Nyt saan sitten työvuoroja lukuunottamatta käytännössä vain olla. Yksi pakollinen koulutehtävä pitää tehdä + aloitan lukemaan pariin tenttiin, jotta koeviikolla ei iske kauhea paniikki. Jos yritetään pitää se mekaniikan koe ainoana kokeena, josta en pääse läpi.. Eh.
Jotenkin tämä syksy meni tosi nopeasti tähän marraskuuhun asti, mutta nyt tökkii ja lujaa. Aurinko on mennyt piiloon (lokakuussa oli vielä tosi kivoja ilmoja), koko ajan on märkää ja pimeää. Alkusyksy onkin tosi kiva, oikeastaan jopa lempi vuodenaikani. Nyt alan toivomaan jo sitä, että tulisi se talvi ja hieman lunta. Pelkään vaan pahoin, että tänne Satakuntaan ei valkoista talvea juurikaan saada. On muuten tosi raskasta, jos tämä sää jatkuu vielä pitkään. Onneksi lähdetään miehen perheen kanssa ilmeisesti Jouluksi Lappiin. :) Vähän katkaisee tätä synkkyyttä ja on jotain, mitä odottaa.
Rakastan jotenkin ihan hirveästi sitä, että saan vaan olla ja möllöttää. Yksin. Ehkä olen niin paljon sosiaalisessa ympäristössä töissä sekä koulussa, ettei kotona enää jaksa haikailla jotain "järkevää" tekemistä. Esimerkiksi äsken kun pyörin kaupungilla, niin oikeasti minua alkoi ahdistamaan se väen paljous sekä autoviidakko - vaikka kyse on vielä oikeasti pienestä kaupungista! Kyllä mut on vaan niin tehty maalle asumaan, vaikka joskus sitä kyseenalaistinkin.
Meillä on näin perjantaisin 4 tuntia kemiaa putkeen, ja se on oikeasti tosi puuduttavaa. Tulin juuri kotiin, keitin kahvia ja tämän kahvikupposen jälkeen aion mennä pienille päikkäreille. Olenko muuten outo, kun juon kahvia ennen nukkumista? Jotenkin päänsärky alkoi tulemaan sen suuruiseksi, että pakko saada kahvia. Kahvi taas ei juurikaan vaikuta omaan uneeni; paitsi en ole varma enää osaanko päivisin rauhoittua päiväunille koska en ole tehnyt sitä moniin aikoihin.
Koko viikonloppu on siis perushengailua. Pakko saada myös jotain aikaiseksi. Yritän ehtiä myös koiran kanssa pitkille lenkeille, sekä salille pitäisi saada persiinsä väännettyä! Sitä olenkin jo kaipaillut. Lonkka ei naksu enää, onneksi! Toivottavasti ei alakaan enää. Se oli kamala ääni. Tilasin hieman glukosamiinia sekä kalanmaksaöljyä jotta pysyy nivelet kunnossa. Tiedä sitten, onko oikeasti mitään apua mutta yritän nyt ennaltaehkäistä tätä kamalaa napsunaa. Jotenkin sen huomaa, että lonkkaa varoo koko ajan vaikkei sen naksuminen sattunutkaan.
Toivotaan, että ensiviikolla minulla olisi jo kamera arkea viihdyttämässä. :)
Mies päätti olla ihana, ja tuoda minulle tuliaisia laivalta. Mutta oikeasti olen tässä nauranut, että kuinka hyvin mies tuntee minut (ollaan tässä kuitenkin kaksi vuotta yhdessä kohta oltu..)/haluaa panostaa tuliaisiin, koska tuo naiselle joka ei juuri juo alkoholia tuliaisiksi valkkaripullon?! :D Ilmeisesti ei ainakaan usko, ettei minua juominen nappaa nykyään vaan uskoo tämän olevan väliaikainen vaihe. Hah, ei aina tiedä mitä noiden otuksien päässä oikein liikkuu. No idea tärkein! ♥♥
Hyvää viikonloppua kaikille ♥♥ Mitäs teillä on suunnitelmissa? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti